Tekstit

10 päivää jäljellä

Kuva
10 päivää jäljellä


Olo on muuttunut miltei sietämättömäksi. Yrjööminen on agressiivisempaa, jos se edes voi olla pahempaa, kuin viimeiset 8,5kk, niin se on.
Nivusissa karmeat kivut ja kävely miltei mahdotonta. Vauva voi hyvin ja on kasvanut viimeisen viikon aikana kuulema paljon.
Äiti tulee nyt torstaina tänne ja viettää kuukauden kanssamme. Ihanaa, en malttaisi odottaa.
Stuart on paljon positiivisempi nyt kuin aiemmin. Meillä oli valokuvauksetkin farmillamme ja se päivä jotenkin konkretisoi tulevaa. Seuraavana päivänä kuvauksista hän meni ja osti lasten mönkijän tulevalle tyttärelleen, sai minut nauramaan hämmästyksestä. Eli ilmeisesti asia on nyt alkanut valkenemaan enemmänkin positiivisena hänelle.
Meillä on siis kaikki hyvin.
Vauvalle on hommattuna ihan kaikki mitä hän tarvitsee ja suurin on tietysti rakkaus.


Tänään anoppini ja minä käytiin anestesialääkäriä tapaamassa. Debbie tuli viikonlopuksi meille, kun Stuart oli töissä. Hän siivosi koko talon ja auttoi minua asioiden hoidoss…

When sadness takes over joy

Kuva
September 10, 2017

17 days to the C-section

My condition is beginning to be very uncomfortable overall. The puking has slightly eased up, might actually be because I haven’t really felt like eating anything.

Doing anything has turned into slow trudging. My belly presses on my hips enormously and pretty much the only comfortable position is to lay on my side. The joint pains are nearly unbearable and my hip pops out of place when I move.
Luckily, friends come by and keep me company. Stuart isn’t really much company since he sprained his back muscles a couple weeks ago. We’re both bedridden on his days off.

We discuss things in a very matter-of-fact way. Getting a baby seat and the rest of the things that are missing. Packing the hospital bag and other practical things. When it comes to love, intimacy or its appearance, things have changed totally from what they were before all of this.

I’m maybe even feeling some kind of guilt about the pregnancy, although I should be jumping for joy …

My deep story and thoughts of being bullied

Kuva
Today's post covers my thoughts about bullying.
I'm happy about the observation I made. If you are bullied and you feel that your strength is wearing out, you're persecuted and you experience injustice, this is a reminder for you.
I want to raise some discussion about a theme that I've pondered about for quite a long time, listening to many peoples' experiences and thinking of my own decades of experience with my own bullies.
Humorously I take the liberty of naming this state as the "bully syndrome".

This "bully syndrome" is really a strange chronic disease, and it can be observed in many even when they are adults. I've diagnosed this illness/disease in my own thoughts as the "bully syndrome". A disease which is a mental condition created by a broken mind, envy, poor self esteem, and self loathing, in which one enjoys the misfortune of another, attempting to create a better and more influential feeling for oneself by crushing the b…

Kun vauvaonnea varjostaa lohduton suru...

Kuva
17 päivää sektioon


Olotila alkaa olemaan hyvin tukala kaikinpuolin. Yrjööminen on hiukan hellittänyt, liekö syynä se ettei ole kyllä mikään ruokakaan maistunut.
Kaikki tekeminen on muuttunut hitaaksi laahustamiseksi. Vatsa painaa lantioon valtavasti ja oikeastaan ainoa hyvä asento on maata kyljellään. Liitoskivut on miltei sietämättömät ja lonkka paukkuu sijoiltaan liikkuessa.

Onneksi ystävät tulevat ja pitävät seuraa. Stuartista ei oikein seuraa irtoa, hänen reväytettyään selkälihaksensa pari viikkoa sitten. Olemme molemmat hänen vapaapäivinänsä vuoteen omia.

Keskustelemme asioista hyvin asialinjalla. Lastenistuimen hankkimiset ja loput tavarat jotka puuttuvat. Sairaalakassin pakkaus ja muut käytännön jutut. Mitä rakkauteen, läheisyyteen tulee tai sen esiintymiseen, on se muuttunut totaalisesti siitä mitä se oli ennen tätä kaikkea.

Koen ehkä itse jopa jonkinlaista syyllisyyttä raskaudesta, vaikkakin minun pitäisi hihkua onnesta ja kiitollisuudesta. Asiaa silti varjostaa hyvin syvästi…

Fighting clears the air

Kuva
Big argument over the weekend

All of a sudden we’ve reached the point that there’s only 28 days left.

We visited the doctor today to schedule a time for the C-section. The baby will be cut out to ensure the health of the baby and myself, which is ok by me. I don’t want to risk the health of my baby in any possible way.

So well, the C-section will be on the 28th of September. A really incredible feeling, on the one hand wistful because it feels like I didn’t even have time to get into this whole pregnancy thing, and no we’re on the home stretch all of a sudden.

I haven’t really had the energy to rejoice during the whole pregnancy, let alone read up on any literature about the subject.
I was diagnosed with Hyperemesis gravidarum, severe pregnancy nausea. Next Monday I’ll be again heading in for a drip and apparently this will be continued every few days until the birth.

I’ve always been crazy about leggings. The most unique ones I’ve found from Disturb.fi

For information to those who ha…

Viikonloppuna riideltiin oikein urakalla

Kuva
Tää aika onkin yht'äkkiä kulunut siihen pisteeseen, että enää 28 päivää jäljellä.
Käytiin tänään lääkärissä sopimassa sektio aika. Vauvan ja minun terveyden vuoksi lapsi leikataan, mikä on mulle ihan ok. En halua riskeerata vauvani terveyttä millään mahdollisella tavalla.
Joten joo, sektiopäivä on 28.9. Todella uskomaton fiilis, toisaalta haikea ku tuntuu etten kerinny edes tähän raskaus juttuun mitenkää edes mukaan, kun se onkin jo yllättäen loppusuoralla.
En ole jaksanut ilakoida koko raskauden aikana juurikaan, saati perehtyä mihinkään kirjallisuuteen aiheesta.
Mulla diagnosoitiin Hyperemesis Gravidarum, eli suomeksi hyperemeesi, vakava raskausajan pahoinvointi. Ensi ma menen taas tiputukseen ja ilmeisesti sitä jatketaan muutaman päivän välein aina synnytykseen asti.

Kysyjille ja seuraajillemme tiedoksi.
Stuartin palanut käsi voi jo paremmin. Iho on tervehtynyt ihosiirrosta ja hän on palannut töihin normaalisti. Freddy Krugerin kädeltähän se näyttää vielä, mutta sanoivat sen pa…

Hanging on a drip on pregnancy week 34

The pregnancy has continued to be as difficult as it's been so far. I had some blood tests done last week and got the results this week. We stepped into the doctor's clinic at the hospital and the doctor directly sent me off to get a drip. They gave me iron, fluids and vitamins through an intravenous drip. Still 6 more weeks of hanging in there before the due date.


After almost an hour on the drip, a nice nurse gave me a donut and taped up the needle wound. I haven't been feeling any better since though. I hope I'll start feeling better soon. Luckily my mom is coming to stay with us in a month from now just before the baby.

The day before the drip, Wednesday, some pics were taken for an American magazine called Inked Angelz Magazine. I decided to get some work stuff done, as continuously lying in bed feeling sick started to get to me.

The results one can achieve with makeup were truly proven again. I had stayed up all night prior to the filming day, had slept from 06 …